Uutinen kertoo, että viime vuosi oli lentämisen huippuvuosi sitten koronan ja sen ennustetaan olevan vielä kasvussa. Matkaaminen kiinnostaa, mutta lentämisen ilmastohaitat ovat myös mittavat. Ihmiset lentävät, koska se on helpointa.

Tämä runoessee on alunperin julkaistu emeritusprofessori Pertti Koistisen blogissa:

Jaan alle esimerkin yhden retriittiläisen meille koordinaattoreille jättämästä viestistä. Vastaavia tulee meille jatkuvasti, joka todellakin muistuttaa siitä miten tärkeää työtä teemme.

Juttu julkaistu alunperin FEE Suomen Ympäristökasvatus-verkkolehdessä.

Mitä minä todella haluan? Tämä on ollut itselleni usein toistettu kysymys kuluvana vuonna. Näin 28-vuotiaana elän vihdoin kehitysvaihetta kohti kypsää aikuisuutta, jossa harjoittelen vapautumista ulkoisista rajoitteista ja odotuksista haluja viljelemällä. Vuosi 2023 on ollut suurta kasvun aikaa, jossa koko ihmiskunta ja maapallo ovat kutsuttuja...

Todistan ympäristöäni silmilläni, käsityksilläni, kehollani ja sydämelläni kaikenaikaa. Kävelen metsässä ja kuulen hiljaisuutta, haistan hajuja, maistan maata, painan päätäni puuta vasten, tunnustelen lehtiä. Toisinaan kuljen metsän läpi koiran kanssa hyvin erilaisella asenteella. Saatan vain kulkea pysähtymättä aistimaan sen kummemmin. Urbaanin...

Katsoin joululomalla 50-luvulla valmistuneen klassikkoelokuvan "Ihmeellinen on elämä" nyt ensimmäistä kertaa. Se kertoo perheenisästä, joka haaveilee maailman valloituksesta ja suurien asioiden tekemisestä, mutta päätyy kuitenkin jäämään omalle kotikylälleen hänestä riippumattomista syistä. Olosuhteet vaikeuttavat hänen suunnitelmiaan, kun isä...

Herään maanantaina kello seitsemän. Teen aamujoogan, meditoin, syön aamupalan ja luen hesaria. Pussaan kumppaniani ja toivotan kivaa päivää kun hän lähtee studiolle joko tekemään musiikkia, töitä tai opiskelemaan. Tekisi mieli lähteä ulos kävelylle ennen etätyöpäivän aloittamista, mutta kello lähenee jo yhdeksää. No, ehkä nopeasti ehdin käydä...

Mentaalivalmentaja Matti Henttinen mainitsi kerran valmennuksessaan, että kaikki tuntemukset ovat jaettavissa kahteen pääryhmään: turvattomuuden ja turvallisuuden kokemukseen. Minusta tuo kuvastaa osuvasti kokemuksen kahtiajakoa, joista jälkimmäinen on meille elintärkeä ja jatkuvasti tavoiteltavaa.

Millaiset yhdessä olemisen tavat teidän työpaikallanne toteutuvat? Havaitsetko työyhteisön dynamiikassa jännitteitä vai onko oleminen ja kommunikaatio sulavan rentoa? Koetko työpaikan kutsuvaksi paikaksi saapua ja työskennellä, vai herättääkö jo pelkkä ajatus vastustusta? Vai onko tilanne jotain aivan muuta?

Kuuntelin taannoin paljon oivalluksia tuottaneen podcastin yhteiskuntaluokan vaikutuksesta mieleen ja ylipäätään elämänkulkuun. Luokasta puhuttaessa ei ole tarkoitus laittaa ihmisiä arvojärjestykseen, vaan tehdä piileviä, eriarvoistavia rakenteita näkyvämmiksi. Jaksossa puhuttiin siitä, kuinka meillä Suomessakin riittää ylemmän...