Matkustamisen sielu & anteeksipyyntö luonnolta

Uutinen kertoo, että viime vuosi oli lentämisen huippuvuosi sitten koronan ja sen ennustetaan olevan vielä kasvussa. Matkaaminen kiinnostaa, mutta lentämisen ilmastohaitat ovat myös mittavat. Ihmiset lentävät, koska se on helpointa.

Kysyn miksi me ihmiset matkaamme?

Kirjoitan tätä tekstiä paraikaa junassa Englannista Suomeen. Liikkeessä oleminen on minulle kuin kotona olemista. Tunnen nojaavani liikkeessä olleisiin esinvanhempiini. Liike tuntuu uudistavalta, kutkuttavalta ja mahdollisuuksia avaavalta. Sen varjopuoli hiipii luokseni irallisuuden tunteena ja hämmennyksen täyttymisenä siitä, miten auki maailma on tässä ja nyt, ja miten helposti voin siirtyä paikasta toiseen. Elän aivan eri mahdollisuuksien äärellä kuin isovanhempani.

Lentäminen on kuin pieni shokki: siirtymät ovat pikaisia ja koko maisemien kirjo jää elämättä.

Vieressä istuva amerikkalainen mukava mies naurahtaa, kun kerron kuinka pitkään matkaaminen maateitse Suomeen kestää. Hän kysyy että onko se edes halvempaa kuin lentäminen ja vastaan että ei, ei ole. Älähdyksen jälkeen hän kysyy miksi matkaan näin. Kerron kaksi syytä: tämä on ilmastolle parempi vaihtoehto ja tuntuu tunteen tasolla itselle sopivammalta. Pidän siitä, että näen maisemien vaihtuvan hiljalleen junan ikkunasta. Koin tämän saman pitkän matkan junamatkalla Helsingistä Siperiaan vuonna 2019. Se tuntuu maadoittavalta. Lentäminen on kuin pieni shokki: siirtymät ovat pikaisia ja koko maisemien kirjo jää elämättä. Se taas tuntuu kaaoksena, vähän vastuuttomanakin: miten vastaanottaa täysin erilainen kulttuuri eettisesti, kun se tulee vastaan puun takaa? Lisäksi lentokoneeseen astuminen tuntuu vatsanpohjan kouristeluna. Sisälläni kiehuu eettinen konflikti: olen syvästi välittävä ihminen ja silti päätän lentää, jonka seuraus on ahdistus. Luulen että nykypäivänä moni ilmassa liitelevä jakaa kuitenkin saman kokemuksen, tai ainakin pienen piston katumusta joka nopeasti tukahtuu lentämisen edestä saatavien hyötyjen alle.

Tämä kirjoitus ei ole ehdoton kannanotto maateitse matkaamisen puolesta. Haluan nähdä syvemmälle.

Olen lukeutunut siihen joukkoon, joka tuomitsee yksilöitä lentämisestä. En ole tästä edelleenkään vapaa, enkä pyrikään olemaan. Lentäminen onkin kuin on vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä, mutta samaan aikaan kulttuurissamme normalisoitu matkustamistapa. Yksi edestakainen Espanjan lento tuottaa keskimäärin 700 kg verran päästöjä, kun ihanteellinen hiilinjalanjälki on 2500 kg vuodessa. Tiedostan kuitenkin, ettei maateitse matkaaminen ole kaikille vaihtoehto, sillä se vaatii hyvää fyysistä kuntoa.

Huomasin pian, että tuomitseminen ja ahdistuksessa piehtarointi väsyttää ja lopulta masentaa. En sano tätä sillä, etteikö noissa paikoissa (ahdistuksessa ja masennuksessa) kuuluisi vierailla, mutta pitkäkestoisena ne alkavat syödä toivoa ja motivaatiota toimia. Haluan ymmärtää syvemmin matkustamisen sielua, sitä osaa meissä joka haluaa nähdä ja kokea, pienentämättä sitä vain lauseeseen "älä lennä, se on väärin luontoa kohtaan - parempi kun keskityt lähimatkakohteisiin". Mitä jos näin yksipuolinen selittäminen ei riitä? Mikä on paikan merkitys, mitä haluamme saavuttaa tai kokea kun menemme uuteen paikkaan?

Jokin syvempi osa meissä, joka kokee ja aistii asioita - kutsun tätä sieluksi - haluaa syvästi kokea jotain erilaista, joka tuo iloa ja inspiroi. Ihminen kaipaa lumouksen tilaa, jossa tunne toden ja unen välillä hämärtyy.

Pohdittuani asiaa listasin sekä ymmärrettäviä että uudelleenharkittavia syitä matkustaa. Ymmärrettävätkin syyt voivat olla kyseenalaistettavia. Näitä ovat:

1. Biologinen tarpeemme lämpöön ja valoon

Eniten kuulemani syy. Suomalaiselle talvella esimerkiksi Etelä-Eurooppa ja vieressä istuvalle bostonilaiselle Floridan aurinko.

2. Etäisyys arkiympäristöön

Kuten tutkittu, matkailun suosio kasvoi koronan jälkeen. Ihmiset halusivat kokea taas uusia paikkoja, purkaa arjen rutiineja ja toteuttaa itseään matkailun muodossa. Jälkimmäinen on mainittu Maslowin tarvehierarkiassa. Itsensä toteuttaminen syventää ymmärrystä itsestä ja omista arvoista oman kulttuurin ulkopuolella.

3. Itseen tutustuminen uudelleen

Etäisyys voi tuoda tilaa hengittää ja vahvistaa itsetuntoa. Ulkomailla oleskelu voi jopa parantaa lähisuhteita kotimaassa. Oman kokemukseni perusteella pystyn paremmin arvioimaan perhesuhteitani menettämättä itseäni, kun olen etäämmällä.

4. Oman paikan löytämisen tarve erityisesti nuorena

Kodin ja kuulumisen tunne ei ole kaikille saatavilla oleva etuoikeus. Omat esivanhemmat ovat voineet olla liikkeessä esimerkiksi toimeentulon tai turvattomuuden sekä nykyisin vielä enemmän luonnonkatastrofien myötä, joka voi johtaa ylisukupolviseen juurettomuuden tunteeseen. Juurettomuuden tunne voi parantua olemalla etäällä kotoa, jonka myötä terve velvollisuuden tunne omaa maata ja yhteisöä kohtaan voi kasvaa. Jotkut yksilöt voivat kärsiä oman yhteisön puutteesta kotimaassaan, varsinkin jos he kuuluvat vähemmistöön. Tällöin matkaaminen voi palvella identiteettiä ja sosiaalisen kuulumisen tunnetta eheyttävästi.

5. Tietoinen irtaantuminen epäsopivasta arkiympäristöstä 

Toisinaan on mentävä kauemmas, jotta voi nähdä lähemmäs. Kun tietoinen mieli aistii, että jotain on muutettava, keino tähän voi olla uuteen paikkaan hakeutuminen. Tämä voi olla askel kohti itselle sopivampaa elämäntyyliä. 

6. Kauneus, jännittävyys ja uutuuden tunne

Jokin syvempi osa meissä, joka kokee ja aistii asioita - kutsun tätä sieluksi - haluaa syvästi kokea jotain erilaista, joka tuo iloa ja inspiroi. Ihminen kaipaa lumouksen tilaa, jossa tunne toden ja unen välillä hämärtyy. Joku voi kokea nöyrtyvänsä jylhien vuorien sylissä ja toiselle riittää hiljaiset illat majapaikan terassilla, kun itselle vieraat linnut ja hyönteiset laulavat vierekkäin aistien ollessa avoimena. Kolmatta kiehtoo japanilainen arkkitehtuuri.

7. Työ ja harrastukset

Oma kotimaa ei välttämättä tarjoa kaikkia mahdollisuuksia. Itselle tällainen on esimerkiksi meditaatiokeskuksen puuttuminen, jossa on mahdollisuus pitkiin retriitteihin. Työn puolesta matkailua halutaan tehdä kansainvälisen yhteistyön ylläpitämiseksi.

8. Jokin selittämätön - mitä voin vielä löytää?

Matkailu avartaa. Se ei ole vain luksustuote tai tapa viettää aikaa. Se kasvattaa meitä, vahvistaa yhteyttämme itseemme ja maailmaan ja tarjoaa uusia löydöksiä. Jano uuteen paikkaan on toisinaan selittämätön. Kaikki eivät tätä janoa jaa, eikä siihen ole kaikilla mahdollisuutta.

Uudelleenharkittavia syitä matkustaa ovat esimerkiksi:

1. Mielikuvituksettomuus

Epäekologista ja epäeettistä matkailua tapahtuu, jos sitä lähestytään idealla "rahaa pitää panna johonkin ja lomalla lähteä jonnekin". Tähän lähestymistapaan liittyy mielenkiinnottomuutta, eikä se välttämättä edistä turismin ja paikallisen kulttuurin yhteyttä. Omien etuoikeuksien tarkastelu lisäisi vastuullisuutta.

2. Sosiaalinen vertailu

"Pitää meidänkin kun toisetkin" -tyyppinen matkailun motivointi.

3. Hedonistinen matkailu

Tähän kuuluu niin sanotusti oluen juonti toisaalla halvemmalla yhtä lailla kuin nopeat pistot, kuten viikonloppulomat. Näiden kokemusten takana voi olla paljon kauneutta, mutta eivät aidosti edistä yksilön tai luonnon palautumista.

4. Epätietoinen pakeneminen arkiympäristöstä

Hyvin yleinen syy matkailulle on levon ja rentoutumisen tarve, koska oma arkiympäristö voi olla vaatimuksineen hyvin intensiivinen. Tämä vahvistaa "pakko päästä johonkin" -syndroomaa, joka ei ratkaise arkiympäristössä piileviä ongelmia. Oman arkiympäristön olosuhteiden muuttaminen itseä palvelevammaksi voisi lisätä tietoisempaa matkailua.

Koko matkaamisen konsepti täytyy uudistaa, sillä kyse ei ole vain matkaamisen tavasta vaan paikallisten kulttuurien oikeudesta koskemattomuuteen ilman massaturismia.

Voimme valita kuinka moniulotteisesti tarkastelememme matkaamisen syitä. Liikkuminen on kuitenkin meille metsästäjä-keräilijöille aina ollut luontaista. Nykyisin jonkin paikan viehätysvoiman takia matkaaminen on aidosti kaunis motivaatio. Yhteiskunnallinen kehitys on mahdollistanut liiallisenkin matkailun suosiota, joka näkyy osaamattomuutena vähentää tai lopettaa. Kaikkea matkustamista tulee uudelleenharkita. Itsensä kanssa olisi käytävä epämukava sisäinen keskustelu matkustamisen tarpeesta, jonka voi tuoda myös osaksi sosiaalisen piirin keskustelukulttuuria oppikokemuksena. Koko matkaamisen konsepti täytyy uudistaa, sillä kyse ei ole vain matkaamisen tavasta vaan paikallisten kulttuurien oikeudesta koskemattomuuteen ilman massaturismia.

Kun siskoni tuli viime kesänä lentäen käymään luonani täällä Englannissa, pidimme yhdessä anteeksipyyntöseremonian puun kanssa.

Jos ja kun lennän, tai kun läheiseni lentää, pyydän anteeksi luonnolta. Tieteellisestä näkökulmasta tämä ei suoranaisesti poista ongelmaa, mutta auttaa henkisesti ylläpitämään tervettä suhdetta luontoon, joka taas motivoi tekemään eettisempiä päätöksiä. Omalla kohdallani se motivoi valitsemaan myös maateitse matkaamisen, jota ei mielestäni matkustustapana tulisi typistää vain ekologiseen. Maateitse matkaaminen mahdollistaa ajankäytön lisääntymisen, hitauden ja helpottaa sopeutumista vaihtuviin maisemiin ja tulevaan määränpäähän.

Kun siskoni tuli viime kesänä lentäen käymään luonani täällä Englannissa, pidimme yhdessä anteeksipyyntöseremonian puun kanssa. Se saattaa tuntua ajatuksena oudolta, mutta tuntui kauniilta tavalta tunnustaa luonnon vahvuus. Luonto on aina voimakkaampi kuin minä, mutta samalla minä olen osa sitä.

Anteeksipyyntöseremonia puun kanssa:

Tunnustan, että ihminen aiheuttaa sinulle tuhoa, ja olen osasyy siihen.

Tunnustan, että en ole erillinen tuosta tuhosta, ja valitsen osallistua tuhon aiheuttamiseen.

Tunnustan, että ihminen tekee virheitä ja tuhoaa itse itseään.

Tunnustan, että ihminen on vajavainen olento, ja että sinun suojeleminen on meille vaikeaa.

Pyydän anteeksi aiheuttamamme tuhon puolesta.

Näen, että olet vahva, ja haluan olla kaltaisesi - järkkymätön ja suojeleva.

En halua tuhota sinua enkä itseäni, tai lapsiani.

Minä pyydän nyt sinulta anteeksi -

Anna anteeksi virheemme.

Rakastan sinua, välitän sinusta, haluan suojella sinua.

Lopuksi voi antaa itsensä vain kuunnella hiljaisuudessa sinun ja puun välistä yhteyttä sekä antaa sille pienen lahjan.